Ultra kuulumisia

"Täällä hän on ihan oikeassa paikkaa"

Mulla on viikon verran ollut pientä kipuilua oikealla alavatsalla, menin siis ultraan aika varmana siitä että raskaus on väärässä paikkaa. Edellisenä iltana itkin asiaa miehelle, tein suunnitelmat, että miten selviän. Mulla oli aamun toinen aika, mua ennen mennyt pariskunta sai naisen hymystä päätellen hyviä uutisia.

Lääkäri kysyi mun oireista ja voinnista ja kerroin vatsa kivusta. Lääkäri oli ihanan ymmärtäväinen ja sanoi, että tietenkin pelotta, katsotaan nyt mikä on tilanne. Ja pian ultraruudulla näkyi jotain ja lääkäri sanoi kaiken olevan hyvin.
Mä rupesin tietenkin itkemän ja hoitaja rauhoitteli mua ihanasti. Alkio oli viikkoihin nähden hieman liian pieni, mutta lääkäri ei pitänyt sitä hälyyttävänä.

Sain äitiyskortin ja kuvan mukaani. Hoitaja kehotti varailemaan neuvola-aikaa.

Soitto miehelle ja viesti ystävälle.

Nyt vain jännitetään ja toivotaan. Pienikokoisuushan saattaa ennakoida keskenmenoa, mutta näillä viikoille sille ei voi mitään. On mahtavaa, että mä ylipäänsä voin saada luonnollisesti raskauden kohtuun. Jos tämä menee kesken maailma romahtaa, mutta uskon että siitä sitten kuitenkin selvitään, mahdollisuudet uuteen raskauteen on kuitenkin olemassa.

Neuvola on varattuna kuun loppuun, toivotaan että sinne päästään.

HCG

Maanantaina 5+5 ja HCG 6040. Eli mikä tahansa on vielä mahdollista. Nyt vaan odotellaan ensi viikon ultraa. Vieläkin päälimmäinen tunne on pelko.