tiistai 24. joulukuuta 2013

Hyvää joulua!

Hyvää joulua ja kiitoksia kaikille jotka ovat lukeneet tätä blogia tämän syksyn aikana! Tästä blogista ja tietenkin muiden blogeista on ollut minulle valtavasti hyötyä. On ollut ihana jakaa ja lukea muiden samassa tilanteessa olevien kanssa tuntoja.

Meillä avattiin jo joululahjat, minä kun lähden kohta viettämään joulua töihin. Täytyy vielä kaivaa tonttulakki esiin. Jotenkin kummaa, että on jo joulu. Työjoulun  ja lumen puutteen takia on joulufiilis ollut kadoksissa, mutta lahjojen avaaminen jotenkin konkretisoi sen, että nyt on JOULU. Ja tätä vuotta on enää muutama hassu päivä jäljelle.

Eli vielä:

RAUHALLISTA JOULUA JA ONNEA VUODELLE 2014!
Toivotaan, että uusi vuosi tuo meille kaikille paremman vuoden tullessaan.


sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Ovis

Tilasin tuossa muutama viikko sitten digiovistestejä ja muutaman tein jo kp 12 ja kp 13, mutta silloin vielä näyttivät negaa. Eilen en testannut, koska krapulaisena tuli juotua koko päivän ajan, eikä siitä 4 tunnin pidättämisestä tullut mitään. No, tänään oli sitten kp 15 ja aamulla testiin tulikin sitten se hymynaama! Vautsi, on se aika hauska härveli.

Tein vielä liuskatestinkin ja senkin viiva oli tosi tumma, että olisin siitäkin varmaan oviksen tajunnut, mutta tulipahan nyt saatua varmuus asiasta. Ensi kiertoon jäi vielä 4 digitikkua, eli jos silloin testailen pääasiassa liuskoilla voin vain varmistaa digillä ja mahdollisesti jäisi vielä sitäkin seuraavaan kiertoon tikkuja.

Tänään (ja eilen) on sitten ovista hyödynnetty ja nyt vaan odotellaan seuraavat pari viikkoa.

perjantai 20. joulukuuta 2013

Kuulumisia

Viimeiset pari viikkoa on menneet ihan hujauksessa, vikat koulujutut ja maanantaina aloitetut työt on vieneet kaiken ajana ja enregian. Nyt mennään kp 13 eikä ovistestien viivat ole vielä juurikaan tummuneet, ennen tätä viimeisintä ku:ta ovikset on ultralla todettu kp 15 ja kp 13, että kai sen nytkin pitäisi olla tässä lähi päivinä. Ajatukset on olleet vaihteeksi ihan muissa kuin lapsettomuuskuvioissa, onneksi. Blogiakaan en ole ehtinyt päivitellä. Viimeiset kolme viikonloppua on tullut riekuttua erinäisten bileiden merkeissä baareissa aamutunneille ja tänäkin iltana se olisi taas tarkoitus, kun juhlitaan ihanan ystäväni valmistujaisia.

Olen kertonut blogista nyt muutamille ystäville, kahdelle näytinkin sen. Olen miettinyt pitäisikö kirjoittaa tätä ihan omilla kasvoilla. Lähes kaikki kaverit jo tietävät nämä meidän kuviot. Ja jos minut tuntee täältä blogista kyllä tunnistaa minut. Ensin pitäisi varmaan kertoa Miehelle tästä, jotenkin kun en ole saanut aikaiseksi. Täytty nyt miettiä, anonyyminä kirjoittamisessakin on puolensa...

Blogihaaste

Sain ensimmäisen blogihaasteeni Dreamerilta Ainako kaksin? -blogista sekä Ikuisesti kahdestaan -blogista, kiitos vaan molemmille <3
Haasteen säännöt:

    1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
    2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
    3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
    4. Heidän tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
    5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.
    6. Kerro kuka sinut haastoi. Ei takaisin haastamista.


 11 asiaa minusta:
1. Aloitin elämäni ensimmäisessä vakityössä tämän viikon maanantaina
2. Avomieheni ei tiedä tästä blogista
3. Minulla ei ole vielä minkäälaista joulufiilistä, vaikka se yleensä alkaa jo viikkoja ennen joulua
4. Melkein kaikki joululahjat ovat vielä hankkimatta
5.  Luen paljon
6. Tänään on tasan 3 vuotta siitä kun tavattiin miehen kanssa ensikertaa
7. Olen kasvissyöjä
8. Rakastan valkoviiniglögiä
9. Rakastan korkokenkiä
10. Syön liikaa suklaata
11. Rakastan hiuksiani, jotka ovat nykyään pidemmät kuin koskaan ennen
 

Minulle esitetyt 11 kysymystä:

1. Onko sinulla uudenvuodenlupausta vuodelle 2014, jos on, niin mitä?
 Yritän ajatella ennen kuin avaan suuni ja puhun. Kaikkea ei aina tarvitsisi sanoa ääneen...
2. Mikä on ollut elämäsi onnellisin hetki?
 Elämässäni on ollut paljon onnellisia hetkiä, enkä osaa valita onnellisinta.
3. Mikä on lempi vuodenaikasi ja miksi?
Kesä, koska olen kova palelemaan.
4. Mikä on mieluisin tapasi viettää lomaa? 
 Rantaloma, jossain ihanassa maassa hyvän ruuan ja auringon kera.
5. Jos voisit muuttaa maailmassa yhden asian, mikä se olisi? 
Missivastaus: Poistaisin sodat.
6. Ketä arvostat?
Ihmistä, joka osaa ja uskaltaa olla oma itsensä.
7. Mikä on paras asia itsessäsi?
Osaan yleensä löytää asioista positiivisen puolen
8. Mikä on paras asia puolisossasi?
Hän saa minut nauramaan.
9. Pidätkö enemmän suolaisesta vai makeasta?
Makeasta.
10. Mistä tekemästäsi asiasta olet ylpeä?
Pääsin kouluun johon halusin ensi yrittämällä.
11. Mikä on nolointa mitä sinulle on tapahtunut?
Vaikeavaikea, ehkä se kun huomasin kerran aamulla, että edellis  iltana baarissa pitämästäni mekosta näkyi tanssiessa pikkuhousut (varsinkin kun illalla oli tullut tanssittua myös pöydillä...).
 
Kysymykseni haastetuille:
  
 1. Missä tapasit puolisosi?
2. Mistä itsessäsi pidät eniten?
3. Lempi jouluruokasi?
4. Jos saisit kuulla odottavasi kolmosia, mikä olisi ensireaktiosi?
5. Maa, jossa haluaisit käydä?
6. Mikä on mielestäsi parasta suklaata?
7. Lapsuuden toiveammattisi?
8. Itketkö helposti?
9. Keiden kanssa vietät joulun?
10. Sohva vai sänky?
11. Montaako ihmistä rakastat?

Haastan seuraavat blogit (en haastanut niin montaa kuin piti): 
Ihmettä odottaen

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Kp 1

Ja tulihan ne sieltä, mitenkäs muutenkaan. Kp 1 ja järkyttävät kivut. Jospa tää Panadol 1 g ja Ketorin 50 mg yhdistelmä rupeaisi kohta vaikuttamaan ja pääsisin ylös sohvan nurkasta. Eikä kiertokaan pahasti venähtänyt, tänään on vasta kp 34 vanhaa kiertoa. Nyt vaan kohti uutta yritystä!

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Viallinen raskaustesti

Osuipa sitten munkin kohdalle viallinen testi. Kp on tänään 30, joten päätin testata vaikka kierto onkin ollut aika sekaisin. Testiin ilmestyi haalea haamu testiajalla, mutta se ilmestyi väärään kohtaan.

Näkyy siis tuossa etenkin ylemmässä ihan kontrolliviivan vieressä vasemmalla. Paljaalla silmällä sen näki paljon selvemmin, kuin kameralla.  Se ei siis varsinaisesti ole punainen, ennemminkin harmaa, mutta jotain siinä kuitenkin näkyy ja ei ollut kontrolliviiva levinnyt vaan tuo oli selvästi erillinen viiva.

Pakkohan se oli testata uudella testillä (vaikka tiesin tämän olevan viallinen) ja negahan sekin oli. Kyseessä siis Davidin testi ja ihan testiajalla tuo tuli. Onko muilla ollut viallisia testejä?

maanantai 2. joulukuuta 2013

18 Kuukautta

Puolitoista vuotta, 18 kuukautta, niin kauan on siitä, kun jätin pillerit pois ja lapselle annettiin lupa tulla. 18 kuukautta on siitä merkkipaalu, että tässä ajassa jotkut tekevät lapsen ja TOISEN. Tämä aika on se lyhyin aika, mitä kahden lapsen saamiseen voi kulua. Tottakai, tiedän sen olevan äärettömän harvinaista, mutta mahtuu meidänkin sukuun yksi sisaruspari, jolla on ikäeroa 9 kuukautta.

Mitä meillä on? Ei mitään. Ainoastaan neljä pientä arpea vatsassa ja haavat mielessä. Haavat, jotka eivät umpeudu, ennen kuin se lapsi on sylissä.

Olo on ristiriitainen. Tämän 18 kuukauden aikana olen itkenyt elämäni katkerimmat kyyneleet. Olen myös elänyt elämäni parasta aikaa. Tähän on mahtunut paljon päiviä, jolloin olen vain maannut sohvalla, päiviä jolloin en ole halunnut nähdä ketään tai puhua sanaakaan kenellekkään. Päiviä, jolloin avomiehenkin läheisyys on ollut liian raskasta. Päiviä, jolloin olen itkenyt, huutanut, tiuskinut ja haastanut riitaa. Välillä olen niin katkera-akka, että itseänikin pelottaa.

Mutta, tähän aikaan on mahtunut myös täydellisiä päiviä. Elämäni parhaita bileitä, bileitä joissa olen tanssinut aamuun asti. Iltoja, jotka on istuttu pöydän ääressä viinipullon kera maailmaa parantaen. Pitkäksi venähtäneitä ruokatunteja koulun ruokalassa ja luennon aikana takapenkissä ei-niin-hiljaa-supistuja kuulumisia. Laiskoja sunnuntai aamuja Miehen kanssa ja pitkiä kävelylenkkejä koiran kanssa. Päiviä, jolloin olen iloinen, onnellinen ja sosiaalinen. Näitä päiviä minä rakastan. Miksi en voi tyytyä näihin päiviin, tähän elämän.

En voi tyytyä näihin päiviin, koska jotain puuttuu. Syli on vieläkin tyhä. Toivottavsti, se täyttyy vielä. Toivottavsti, kaikki päivät muuttuvat onnellisiksi ja toivottavasti, katkerat päivät katoavat. Ja ehkä ne katkerat päivät voivat myös joskus unohtua.