perjantai 31. tammikuuta 2014

Voihan doula!

Tässä viikollamenin kahville kaverini kanssa. Ei oltu nähty aikoihin ja olin jo pitkään odottanut juoruilua ja kuulumisten vaihtamista. Kaveri oli yksi vanhimmista ystävistäni, ollaan tunnettu ala-asteelta asti. Odotin erityisesti, että saan päivittää omat kuulumiset, tämä kaveri kun on yksi ensimmäisistä jotka saivat silloin aikoinaan kuulla meidän vauvan-yrityksestä.

Päästiin sitten tuttuun kahvilaan ja saatiin pieni pöytä täydestä salista. Pian viereiseen pöytään istahti kaksi nuorta naista. Pöytiemme väli oli alle puoli metriä, että ihan vieressä istuivat. Toinen naisista oli näkyvästi raskaana.

Vaikka yritin keskittyä jutteluun kaverin kanssa, kuulimme väkisinkin naapuripöydän jutut. Viereisessä pöydässä oli doulan ja mahdollisen uuden "asiakkaan" ensitapaaminen!

Oli vähän vaikea keskittyä meidän juttuihin, kun naapuri pöydässä käytiin hyvin yksityyiskohtaisesti läpi kaksi aiempaa synnytystä ja tuleva synnytys. Puhuttiin repeämiset
ja kaikki muut vähemmän mukavat jutut.

Siinä sitten minä yritin puhua meidän lapsettomuuskuvioista. Mietin vain, että kuulivatko naapuri pöydän naiset meidän jutut vai olivatkohan uppoutuneet täysin omaan keskusteluunsa? Noh, mielenkiintoinen heidän keskustelunsa toki oli, mutta jokin hieman yksityisempi paikka kuin täpötäysi kahvila olisi voinut olla mukavampi noinkin intiimeille jutuille...

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Toiveikkuus

Kiertopäivä on nyt 21 ja toiveikkuus puskee taas läpi ajatuksissa. Ei toiveekkuus juuri tätä kiertoa kohtaan vaan enemmänkin usko siihen, että joku päivä me onnistutaan. Ehkä tänä, ehkä ensi vuonna. Suurin syyllinen toiveikkuuteen taitaa olla blogimaailman plussaamis aalto. Moniin mun lukemiin blogeihin on se plussa nyt tullut.

Tositosi paljon onnea teille kaikille plussaajille!!! Ja toivotaan, että me muut tullan vielä joskus perässä.

Ihanaa miten moni on jo onnistunut. Tilastollisesti noin 85 % pareista onnistuu ensimmäisen vuoden aikana ja lopuista 15 % puolet onnistuu seuraavan vuoden aikana. Eli
ihan ymmärrettävää, että näitä plussia tulee, vaikka välillä meistä jokainen on vajonnut epätoivoon. Ja vielä useampi onnistuu hoitojen avulla. Omalla kohdalla on kuitenkin reiluun puoleentoista vuoteen mahtunut kaksi plussaa, jaksanko uskoa kolmanteen? Ja tarkoittaako se kolmaskaan mitään?

Ketkähän meistä plussaavat vielä tämän vuoden aikana? Taas olisi sille kristallipallolle ja ennustajalle käyttöä.

maanantai 20. tammikuuta 2014

Kp 15 ja ovis

Kp on nyt 15 ja aamulla se ovis ilmestyi odotetusti tikkuun. Viime kierrossakin ovis oli kp 15, joten ainakin tällähetkellä tuntuu kroppa toimivan säännöllisesti. Eilen tuli puuhailtua ja tänään toivottavsti illalla, kunhan mies tulee koulusta voidaan vielä jatkaa. Sitten alkaakin piinapäivät ja odotellaan ja toivotaan parasta.

Olen kyllä luopunut aikalailla uskosta, että se plussa sieltä luonnollisesti tulisi ja ruvennut odottelemaan hoitoja. Polillehan saa soitella maaliskuussa ja varata aikaa. Kovasti jo sitä odottelen.

Kuvat ovistestien tuloksista

Kp 13, 14 ja 15

Vessan kaapissa oleva testilaatikkoni testeineen
Testilaatikkoni sai joku aika sitten taas täydennystä, kun tilasin raskauskeijulta lisää testejä. Huomasin silloin, että sinne oli tullut uusia tosi herkkiä raskaustestejä, joiden luvataan näyttävän raskaus jopa 6 päivää ennen menkkojen alkamista. Vähän teki mieli tilata, mutta totesin niiden olevan vähän turhan hintavia (ja vähän turhiakin...).

tiistai 14. tammikuuta 2014

Kun kroppaan ei voi luottaa

Olen aina tullut hyvin toimeen kroppani kanssa, se on toiminut ilman kummempia ongelmia. Olen tiennyt mihin kroppani pystyy ja mihin ei. Olen voinut luottaa kehooni, kun olen juossut, kiipeillyt tai muuten käyttänyt sitä. Tavallisia flunssia enempää ei ole juuri tullut sairastettua.

Mutta, nykyään en enää voi luottaa kehooni. Alkuun ehkäisyn pois jättämisen jälkeen kuukautisia ei kuulunut pitkiin aikoihin, tusikin edes ovuloin. Lopulta Terolut-kuuri buustasi kropan siltä osin kuntoon. Kohdunulkoinen kuitenkin muutti luottamukseni kehooni täysin. Pikkuhiljaa luottamus palautui, vain jotta uusi ku voisi viedä hauraan luottamuksen.

Nyt en uskalla luottaa kehooni yhtään. Pelkään koko ajan, että viimeisimmät kuukautiset olivatkin vain valetta ja jossain sisuksissani on taas jotain pielessä. Tänään tehty negatiivinen raskaustesti hieman hillitsee pelkoani, mutta muutaman viikon päästä pelko palaa.

On kamala tunne, kun pelottaa. Minun piinapäiväni eivät osu ovulaation ja menkkojen väliin vaan aikaan menkkojen ja testauksen välillä. Tämä aika on raskasta, koko ajan haluaisin uskoa ja luottaa tulevaisuuteen, mutta pelko kuiskii korvaani että tuskin tulen koskaan onnistumaan.
Tänän on kp 9 ja ovistestailun saa aloittaa taas muutaman päivän päästä. Jostain olisi kaivettava se toivominen taas ja unohdettava pelko ja epätoivo.

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Kp 3

Kp 3 menossa ja menkat lähenee jo loppuaan. Alkukierto on aina niin tylsää aikaa. Täytyy varmaan yrittää keskittyä muuhun elämään välillä. Olin viikon verran vapailla ja tarkoituksena oli keskittyä kouluhommiin, no empähän tehnyt mitään. Jospa nyt oikeasti keskittyisi muutaman viikon ajan kouluun ja töihin.


perjantai 3. tammikuuta 2014

Miksi?

Tänään on kp 27 ja testi näytti odotetusti negaa. Mulla on ollut tapana testailla usein, alkuun syynä oli pitkä kierto. Halusin olla varma, etten ole raskaana vaikka kierto venyi yli 40 päivän. Nyttemmin taas on ollut helpompaa saada nega, kuin nähdä veri alkkareissa. Ajoissa testattu nega on saanut minut kantamaan kuukuppia mukana, jotta välttyisin ikäviltä yllätyksiltä.

Tällä kertaa en ole niin pettynyt kuin monesti. Oviksen aikaan oli pientä kipua vasemmalla puolella ja ajattelin jo sieltä asti, että munasolu taitaa irrota vasemmalta puolelta, eli epätodennäköistä hedelmöittymisele. Mielessä pyösi kuitenkin, että miksi tämä on niin vaikeaa meille?

Olen normaalipainoinen, en tupakoi, syön terveellisesti ja liikun. En ole sairastanut sukupuolitauteja, minulla ei ole myöskään muita asiaa vaikeuttavia sairauksia. Taloudellinen tilannekkin on hyvä ja parisuhde kunnossa. Miksi me siis ollaan yritetty yli puolitoista vuotta? Miksi hedelmöittyneet munasolut eivät ole löytäneet tietään kohtuun?

Ja: miksi se on kaikille muille paljon helpompaa? Kysyn vaan.

Miksi? Miksi? Miksi? Mikä tämän tarkoitus on? Voisiko joku kertoa, miksi tämä on niin helvetin vaikeaa????


keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Niin se vuosi sitten taas vaihtui. Eilen oli dpo 9 ja aamulla tein r-testin, aika aikaisin, mutta halusin tarkistaa asian. Tyylipuhdas negahan se oli, ei mitään. Tällä kertaa ei negatiivinen tulos niin masentanut. Pääsimpähän viettämään vuoden vaihdetta kunnolla.

Vietettiin uutta vuotta kotibileiden merkeissä. Aloiteltiin jo iltapäivällä saunomalla ja siitä sitten ilta jatkui syömisten, juoruilun ja ilotulitteiden kera. Tuli todettua, että elämä on tällä hetkellä aika kivaa ja vuosi vaihtui todella positiivisella ja iloisella fiiliksellä.

Menkat alkavat todennäköisesti sunnuntaina tai maanantaina, nyt vaan odotellaan niitä ja uutta kiertoa. Jos vaikka tämä vuosi 2014 olisi se vuosi, joka tuo sen oikean plussan. Vauvaa en uskalla tälle vuodelle toivoa, mutta jos sen raskauden saisin.