Kp 25

Tässä kierrossa on ollut kummallisia kipuja. Alkuun ajattelin sen olevan ihan normaalia, kun kroppa toipui ku:sta, mutta ne on nyt jatkuneet ja jatkuneet. Kipu on ollut kummallakin puolen vatsaa vihlaisuina ja jomotuksina. Kipua ei välttämättä ole joka päivä, mutta niinä päivinä kun on vihlaisuja on paljon. Mistäköhän tämä voisi johtua? Ovistestitkään kun eivät missään vaiheessa mitään näyttäneet (ei mulla kyllä ennen ole oviskipuja ollut, mutta silti...).
Saisi tämä kierto jo loppua ja keho parantua, ja mieli siinä sivussa myös! Päivätkin menevät niin hitaasti, että tämä kierto tuntuu loputtomalta. Ja pelkään, että tämä voi kierto kestää vielä piiitkään.

Mua on myös ruvennut mietityttämään, kun lapsettomuuspolilta sanottiin, että keväällä jatketaan siellä. Niin miten tämä ku vaikuttaa siihen? Saadaankohan me hoitoa? Toisaalta olisiko mistään kevyestä hoidosta edes mitään merkittävää hyötyä, jos raskaudet kerran voi alkaa luomustikkin. Että, tällasia mietteitä tänään.

Kp 21

Tällä hetkellä ei tapahdu mitään, ovista ei näy eikä kuulu, kp on jo 21.Tällä hetkellä lähinnä kyllästyttää. Voisi jo tämä kierto loppua, niin pääsisi taas kunnolla yrittämään.

Toisaalta oviksen puuttuminen on ollut siitä ihan hyvä, että tuo makkari elämä on sujunut omalla painollaan. Ilman sitä ovikseen kyttäämiseen liittyvää pakkoa ja laskeskelua. On saanut hommailla ihan omaksi ilokseen ilman mitään taka-ajatuksia.
Olen käyttänyt testailuihin aina liuskatestejä ja koska niiden tulkinta on aina vähän mitä on, niin mietteet kierron puolessa välissä on olleet yleensä tällaisia:

"Nyt se viiva on melko tumma, pakko yrittää tänään. Miksei se mies ole vielä tullut töistä, kohta voi olla myöhästä"

"Tänäänkin melko tumma viiva, pakko tänäänkin"

"Oltiinkohan me liian ajoissa, jospa tulkitsin viivaa väärin. Jos tänään olisikin ollut sopivampi päivä"

"Kun SITÄ kerran pitäisi harrastaa joka toinen päivä, niin olikohan meillä nyt liikaa?"

"Oisko mun nyt pitäny kumminkin jäädä sänkyyn peppu pystyssä, eikä nousta ylös heti"

Tässä kierrossa ei tuota stressiä ole ollut, kun viivat eivät ole tummuneet ollenkaan. En siis oo yhtään varma kannattaako tämä testailu ollenkaan, vai tuleeko siitä vain turhia paineita...
Ärsyttävää, miksei tää voi olla niin helppoa kuin "kaikilla muilla".

Itku

Olen aina ollut kova itkemään. Itken tosi helposti, kyyneleet on tulleet aina helposti. Itken kun joku kiukuttaa, itken kun olen loukkaantunut ja itken kun olen muuten vain liikkuttunut. Miehelle olen järjestänyt kunnon itkukohtauksia aina riitojen yhteydessä. Ja viimeisen vuoden aikana olen itkenyt aina, kun lapsettomuus on tuntunut liian kivuliaalta. Itku helpottaa oloani, jos en ole itkenyt pitkään aikaan vollotan tosi helposti. Kirjojen ja telkkarin edessä olen myös vollottanut paljon, itken kun loppu on onnellinen tai surullinen tai muuten vain liikuttava... Ensimmäistä kertaa itkin lapsena Leijonakuningasta katsoessani, teininä vollotin kun Rimakauhua ja rakkautta sarjan Rachel kuoli. Kirjoja joiden parissa olen itkenyt on kymmeniä.

Mutta nyt en ole kuitenkaan itkenyt pitkään aikaan. Itkin sinä päivänä kun raskaustesti näytti plussaa, itkin koska tiesin että jokin on pielessä. Silloin itkin kiukusta. Ensin aamulla Miehen kainalossa, sitten Kättärin odotustilassa ja  illalla äidin sylissä. Sen jälkeen en ole itkenyt. Kyyneleet ovat tulleet silmiin helposti, montakin kertaa päivässä, mutta ne eivät ole lähteneet valumaan. Itkettää, mutta kunnon koko kehoa ravisuttavaa puhdistavaa itkua ei ole tullut.

Ei ennen kuin nyt. Kesäinen ku on kummitellut mielessäni, se on tullut mieleen vähä väliä. Illalla on välillä ollut vaikea nukahtaa, kun olen miettinyt niitä päiviä. Päätin tänään kirjoittaa koko sen tapahtuma. Kirjoitin sen koneelle, kolme sivua tekstiä. Teksitin mukana sain kivun liikkeelle. Olen puhunut asiasta monta kertaa, mutta näin tarkasti siitä ei ole kukaan kuullut, se kipu mitä olen tuntenut on jäänyt sisääni. Nyt olen saanut itkettyä kunnolla, ehkä nyt pystyn jatkamaan eteenpäin. Ehkä pikkuhiljaa pääseen siitä (ja tästä toisesta) yli. Teksti tallentuu koneen muistiin, ehkä joskus pystyn lukemaan sen ilman  itkua ja kiukkua.

Kuitenkin tuntuu, etten pääse näistä yli ilman uutta onnistunutta raskautta. Olen jonkinlaisessa välitilassa, odotan että pääsen odottamaan. Tuntuu vaikealta keskittyä mihinkään, epätietoisuus vaivaa. Kaipaan sitä kristallipalloa, joka kertoo kauanko joudun vielä odottamaan ja joudunko vielä pettymään. Ja haluaisin vain tietää montako itkua on vielä itkemättä.

Se ois taas sunnuntai

Mitähän sitä kirjoittaisi? Tällähetkellä kun ei mitään tapahdu. Ovistestejä oon tehnyt joka toinen päivä, mutta viiva on vieläkin tosi haalee. Mitäköhän tästä kierrosta tulee. Raskautumiseen tästä kierrosta en usko, munasolu on kahdessa kierrossa kasvanut oikealla, nyt olisi siis vasemman puolen vuoro, enkä jaksa uskoa että se löytäisi tiensä kohtuun asti. Ovistakin kyttäilen lähinnä sen takia, että tietäisin kropan toimivan ku:n jäljiltä. Mä en oo ikinä kokenut mitään ovisoireita, senkin takia on pakko tikutella. Muutenkaan mä en oo tuntenut oikein mitään, kummassakaan alkuraskaudessa ei ollut mitään oireita (se, etteivät ne kohdussa olleet voi tietenkin vaikuttaa asiaan). Tunnistatteko joku oviksen pelkistä oireista ja millaisista oireista?

Mielialat heittelevät oikein kunnolla. Joka toinen päivä oon hyväntuulinen ja positiivinen joka toinen taas iskee masis ja pelko. Kyllästyttää ja väsyttää tämä epäonnistuminen.Uusi epäonnistuminen pelottaa. Onneksi mulla on kuitenkin muutama ihana ystävä, jotka jaksaa kuunnella mun ongelmia. Ja toivottavasti nekin vastavuorosesti hyötyy, siitä että mä kuuntelen niiden huolia, mieshuolien kuuntelu on ihan kivaa vaihtelua näille vauvahuolille.

Viikonloppu on taas mennyt tosi nopeasti. Saatiin perjantaina viikonloppu hoitoon Miehen veljen kissat ja niitä on ollut hauska seurailla. Oon enemmän koira- kuin kissaihminen, mutta nää poitsut on kyllä aivan ihania. Seurallisia ja söpöjä kisuleita.

Kp??

Mulla on pikkuinen ongelma, en tiedä mitä kieron päivää nyt eletään. Nyt voisi olla kp 1, 5, 9 tai 30, riippuu mistä alan laskea.

Kp 30 - viimeisistä menkoista laskettu aika.

Kp 9 - runsaampi vuoto alkoi kp 22 ja siitä laskettuna nyt olisi kp 9. HCG oli myös 0 tuona päivänä.

Kp 5 - Ovulaatio tapahtui todennäköisesti kp 13 ja siitä 14 vuorokautta olisi ollut viime la, eli jos se olisi        ollut sitten kp 1.

Kp 1 viimeisin kierto kesti 30 päivää ja koska nyt on kp 30 voisi tämä olla myös kp 1.

Tosi sekavaa. Mikäköhän olisi oikea tapa laskea?  Tämä kierto voi sitten olla mitä vaan, että kiertopäivien laskeminenkin voi olla turhaa. Pitäisiköhän vain päättää joku noista kp:n laskutavoista? Viimeisimmästä oviksesta laskettu voisi toimia parhaiten, eli silloin nyt olisi tuo kp 5. Kuullostaako järkevältä? Toisaalta tuo vuodosta laskeminenkin voisi olla oikea tapa. En tiedä.

Perhehelvetti

Joskus aikoja sitten, paljon ennen vauvan yritystä, luin jonkun lapsettoman kirjoitusta IKEA:sta. Ikean sanottiin olevan kamala paikka lasta pitkään yrittävälle, pelkkiä pikkulapsiperheitä ja raskaana olevia naisia. Silloin en ymmärtänyt kirjoittajaa, ketä oikeasti voi häiritä suloiset lapset ja raskausmahat niin paljon, että rupeaa välttelemään tiettyjä kauppoja?Ja, että vielä jaksaa kirjoittaa aiheesta jutun. Juttu tuli mieleeni viimeksi kun kävin Ikeassa, silloin lasta ei oltu yritetty näin kauan, en vieläkään silloin ymmärtänyt kirjoittajaa.

No, tänään ymmärsin ainakin jollain tasolla. Oikeasti, se kauppa on niin täynnä vauvoja ja valtavia pallomahoja. Ei se varsinaisesti pahalta tuntunut, mutta ei se kivaakaan ollut. Miten niitä raskausmahoja voikaan olla niin paljon? En tunnusta olevani katkera, mutta mullakin voisi olla jo aika iso vatsa. Mutta kun ei ole. Ja ne lasten osaston pienet tavarat, pinnikset ja unipussit, pehmot ja ruokalaput. Mä niin haluaisin hypistellä ja ostaa niitä omalle vauvalle. Tuntuu epäreilulta, että toiset saa ostaa niitä lapsilleen, mutta mä en.

Tuntuu pahalta katsella niitä tavaroita tietäen, että niitä ei tarvitse vielä pitkään, pitkään aikaan. Ehkä ei koskaan. Ja se kysymys: pahotanko mieleni nytten ihan turhasta?

Miten jaksaa tällaisia paikkoja, ilman että tulee alakuloiseksi?

Jottei mene aivan synkistelyksi täytyy kertoa kuinka törmäsin siellä pieneen juuri ja juuri kävelevään poikaan. Poika seisoi yksin keskellä käytävää sellaisessa suloisessa karvahaalarissa ja hymyili mulle. Se oli uskomattoman suloinen pieni poika ja ihana hymy! Kassalla sama pojan perhe sattui viereiseen kassajonoon, poika oli nukahtanut ostoskärryjen istuin osaan, pään alla sillä oli jokin Ikean pehmolelu. Että oli suloinen lapsi. Pieni vihlaisu tuntui lasta katsoessa, saadaankohan me ikinä mitään niin suloista?

Tällänen määrä tavaraa tarttui mukaan:)

Väsymystä

Olen ihan mielettömän väsynyt, ollut jo muutaman päivän. Väsymyksen alkuperä on varmaan henkistä, öisin kun olen nukkunut ihan hyvin.

Tämä on varmaan jotain stressin purkautumista. Työharkka, joka kesti 7 viikkoa, loppui tiistaina. Harkassa piti koko ajan olla "parhaimmillaan", osaava ja positiivinen, puhelias melkein valmis hoitsu. Ja sitten nää viime viikkojen pelkäämiset siihen päälle, kai sitä vähemmästäkin mieli väsyy? Millä sitä saisi itsensä taas positiiviseksi ja energiseksi?

Nyt olen onneksi saanut vain levätä pari päivää, eilen luin 8 tuntia putkeen kirjaa sohvalla. Lukeminen on aina ollut mulle keino kestää stressiä. Tänään kävin lenkillä, mutta se jäi normaalia lyhyemäksi, väsytti niin paljon. Kotiin päästyä en meinanut millään jaksaa edes venytellä, olisin vain halunnut käydä olkkarin matolle nukkumaan. No, jos viikonlopun vielä lepäilee, ensi viikolla pitäisi jaksaa palata koulujuttujen pariin.

Selvittiin säikähdyksellä

Eilisen verikokeen tulos tuli, hCG nolla! Ihanaa, kuinka tyytyväinen voikaan olla negatiiviseen raskaustestiin. Rupesi nimittäin taas pelottamaan. Vuoto joka oli jo melkein loppunut alkoi eilen aamulla taas runsaana ja vatsa muuttui kivuliaaksi. Kiertopäivä eilen oli 22, oviksestakin vasta 10 päivää, edellisen kierron alusta reilu 7 viikkoa. Eli vuoto on jonkinlaista km vuotoa. Lääkäri sanoi, että se voi kestää kolmekin viikkoa.

Se, oliko tämä nyt km vai ku jäi auki. Itse uskon kohdun ulkoiseen, sitä tukisi kp 28 tehty negatiivinen r-testi ja samanlainen kipu kuin viime ku:n aikoihin. Ja lisäksi se, että tässäkin kierrossa tapahtui ovis. Varmuutta ei kuitenkaan saada. Jos nyt tulee uudestaan selvä ku tai km, se antaa viitteitä kumpi tämä olisi voinut olla.

Nyt sitten odotetaan vuodon loppumista ja toivotaan kropan toipuvan mahdollisimman nopeasti.

Viikonloppu

Viikonloppu alkaa olemaan lopuillaan ja huomenna alkaa viimeinen harkkaviikko. Tämä viikko on tosissaan mennyt aika huonoissa fiiliksissä. Unet jäi viikolla vähiin ja sekin heijastui mielialoihin.

Perjantaina tein jotain, mitä en ennen tämän yrityksen aikana ole tehnyt. Jätin menemättä sovittuun illan viettoon paskanolon takia. Olin odottanut tyttökavereiden näkemistä kovasti, harkan takia kavereiden näkeminen on jäänyt vähiin. Mutta, koko viikon univelat ja masis jotenkin iskivät perjantaina päälle ja päätin jättää menemättä. Jälkikäteen kyllä harmitti, illat ystävien kanssa kuitenkin aina antavat niin paljon positiivista energiaa. Mieli oli kuitenkin sellainen, että halusin vain käpertyä peiton alle. Ystäväni onneksi tietää tämän hetkisen tilanteen ja toivottavasti ymmärsi.

Lauantaina, hyvin nukutun yön jälkeen, mieli oli kuitenkin jo parempi. Ja päätettiin miehen kanssa viettää laatuaikaa yhdessä. Käytiin syömässä hyvin Mayassa ja sen jälkeen leffassa. Leffana oli Leijonasydän ja se oli kyllä tosi hyvä, sai nauraa kunnolla (siinäkin kyllä taas "vahinkoraskaus" hieman kirpaisi).

Mun annos

                                                               

Miehen annos

Tänään käytiin yhdessä vähän shoppailemassa ja kohta ruvetaan katselemaan Sherlock Holmesia telkkarista. Olotila on parantunut viimeviikkoisesta, verenvuoto lähes loppunut ja vatsakipu helpottanut.. Tiistain verikoe näyttää onko hCG laskenut odotetusti, sitä nyt sitten vaan jännitetään.