Itku

Olen aina ollut kova itkemään. Itken tosi helposti, kyyneleet on tulleet aina helposti. Itken kun joku kiukuttaa, itken kun olen loukkaantunut ja itken kun olen muuten vain liikkuttunut. Miehelle olen järjestänyt kunnon itkukohtauksia aina riitojen yhteydessä. Ja viimeisen vuoden aikana olen itkenyt aina, kun lapsettomuus on tuntunut liian kivuliaalta. Itku helpottaa oloani, jos en ole itkenyt pitkään aikaan vollotan tosi helposti. Kirjojen ja telkkarin edessä olen myös vollottanut paljon, itken kun loppu on onnellinen tai surullinen tai muuten vain liikuttava... Ensimmäistä kertaa itkin lapsena Leijonakuningasta katsoessani, teininä vollotin kun Rimakauhua ja rakkautta sarjan Rachel kuoli. Kirjoja joiden parissa olen itkenyt on kymmeniä.

Mutta nyt en ole kuitenkaan itkenyt pitkään aikaan. Itkin sinä päivänä kun raskaustesti näytti plussaa, itkin koska tiesin että jokin on pielessä. Silloin itkin kiukusta. Ensin aamulla Miehen kainalossa, sitten Kättärin odotustilassa ja  illalla äidin sylissä. Sen jälkeen en ole itkenyt. Kyyneleet ovat tulleet silmiin helposti, montakin kertaa päivässä, mutta ne eivät ole lähteneet valumaan. Itkettää, mutta kunnon koko kehoa ravisuttavaa puhdistavaa itkua ei ole tullut.

Ei ennen kuin nyt. Kesäinen ku on kummitellut mielessäni, se on tullut mieleen vähä väliä. Illalla on välillä ollut vaikea nukahtaa, kun olen miettinyt niitä päiviä. Päätin tänään kirjoittaa koko sen tapahtuma. Kirjoitin sen koneelle, kolme sivua tekstiä. Teksitin mukana sain kivun liikkeelle. Olen puhunut asiasta monta kertaa, mutta näin tarkasti siitä ei ole kukaan kuullut, se kipu mitä olen tuntenut on jäänyt sisääni. Nyt olen saanut itkettyä kunnolla, ehkä nyt pystyn jatkamaan eteenpäin. Ehkä pikkuhiljaa pääseen siitä (ja tästä toisesta) yli. Teksti tallentuu koneen muistiin, ehkä joskus pystyn lukemaan sen ilman  itkua ja kiukkua.

Kuitenkin tuntuu, etten pääse näistä yli ilman uutta onnistunutta raskautta. Olen jonkinlaisessa välitilassa, odotan että pääsen odottamaan. Tuntuu vaikealta keskittyä mihinkään, epätietoisuus vaivaa. Kaipaan sitä kristallipalloa, joka kertoo kauanko joudun vielä odottamaan ja joudunko vielä pettymään. Ja haluaisin vain tietää montako itkua on vielä itkemättä.