Mitähän sitä kirjoittaisi? Tällähetkellä kun ei mitään tapahdu. Ovistestejä oon tehnyt joka toinen päivä, mutta viiva on vieläkin tosi haalee. Mitäköhän tästä kierrosta tulee. Raskautumiseen tästä kierrosta en usko, munasolu on kahdessa kierrossa kasvanut oikealla, nyt olisi siis vasemman puolen vuoro, enkä jaksa uskoa että se löytäisi tiensä kohtuun asti. Ovistakin kyttäilen lähinnä sen takia, että tietäisin kropan toimivan ku:n jäljiltä. Mä en oo ikinä kokenut mitään ovisoireita, senkin takia on pakko tikutella. Muutenkaan mä en oo tuntenut oikein mitään, kummassakaan alkuraskaudessa ei ollut mitään oireita (se, etteivät ne kohdussa olleet voi tietenkin vaikuttaa asiaan). Tunnistatteko joku oviksen pelkistä oireista ja millaisista oireista?
Mielialat heittelevät oikein kunnolla. Joka toinen päivä oon hyväntuulinen ja positiivinen joka toinen taas iskee masis ja pelko. Kyllästyttää ja väsyttää tämä epäonnistuminen.Uusi epäonnistuminen pelottaa. Onneksi mulla on kuitenkin muutama ihana ystävä, jotka jaksaa kuunnella mun ongelmia. Ja toivottavasti nekin vastavuorosesti hyötyy, siitä että mä kuuntelen niiden huolia, mieshuolien kuuntelu on ihan kivaa vaihtelua näille vauvahuolille.
Viikonloppu on taas mennyt tosi nopeasti. Saatiin perjantaina viikonloppu hoitoon Miehen veljen kissat ja niitä on ollut hauska seurailla. Oon enemmän koira- kuin kissaihminen, mutta nää poitsut on kyllä aivan ihania. Seurallisia ja söpöjä kisuleita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti