Nyt sitten tietävät työkaveritkin meidän tilanteen.
Oltiin työporukan risteilyllä ja siellä tuli taas esille, että koskas me se lapsi tehdään? Kerroinpa meidän tilanteen aika avoimesti. Ja huh, että oli helpottavaa puhua. Kun sain oman asian kerrottua, paljastui että ei se lasten hankkiminen muillekkaan niin helppoa ole/ole ollut. Sain ihanasti tukea ja ymmäryystä.
Nyt sitten voi vastata rehellisesti kysymyksiin. Ja jos me sinne hoitohin joudutaan ja päästään, voi töissä sanoa rehellisesti miksi tulee poissaoloja.
Viime viikonloppuna asioista tuli puhuttua kavereiden kanssa. Sieltäkin tuli tukea ja lohdutusta. Minä ainakin voin suositella lapsettomuudesta puhumista, helpottaa omaa oloa todella paljon. (Ja ehkä ne "muut" ihmiset tajuavat, että ei niitä lapsia tehdä silloin kuin itselle ja kalenteriin sattuu sopimaan parhaiten. Vaan niitä lapsia saadaan, jos saadaan)
Toi on totta että ääneen sanominen helpottaa ja on mukavaa että saa tukea tai ainakin se että ihmiset ympärillä tietävät tilanteen. Muutaman kerran on itsekkin tullut ns. laitettua luu kurkkuun muutamalle kun ovat kiusoitellen kyselleet "jokos teillä on perheenlisäys ajankohtaista?" yms. Siinä kun ilmoitat että tässä ollaan nyt kohta kaksi vuotta yritetty ja vain yksi kuollut sikiö maailmaan synnytetty, saa kyllä aikamoisia ilmeitä ihmisten kasvoille. Koskaan kun ei voi tietää kuka siitä lapsettomuudesta kärsii, tulisi ihmisten oppia olemaan hienovarainen uteluissaan. Toivottavasti meille molemmille viimeistään ne lapsettomuushoidot toisi sen toivotun tuloksen :)
VastaaPoistaNiin, sitä ei voi tietää kuka lapsettomuudesta kärsii, mutta joskus tällaisen kysymyksen heittäjän taustaltakin on paljastunut ettei se lasten hankkiminen hänellekkään ole helppoa ollut.
PoistaJa kyllä mäkin heitän noita kysymyksi kavereille, mutta vain kavereille, en hyvänpäiväntutuille. Mutta, mua tuollaiset kysymykset eivät ahdistakkaan yhtään, voin kertoa ongelmistani kenelle tahansa. YMmärään kyllä, että monia lapsi-kysymykset ahdistavat ja tuntuvat ikäviltä ja niiden esittämistä tulisi miettiä tarkaan.
Olet rohkea! Arvostan.
VastaaPoistaKiitos, mä en vaan koe sitä rohkeudeksi. Jos mulla olisi syöpä, kertoisin siitä avoimesti, miksen siis tällaisestakin "sairaudesta".
PoistaSe vaatii munaa kuunnella kaikki ne säälittelyt ja vastata kaikkiin niihin kysymyksiin. Samoin varmasti kyllä vaikuttaa se, että kuinka avoin ihminen muutenkin on.
PoistaMua kiukuttaa se, että joillekin lisääntymisestä kyseleminen on samanlainen keskustelunavaus kuin säästä puhuminen.
VastaaPoistaJa tämä korostuu erityisesti sellaisten ihmisten kohdalla, joiden kanssa juttelee yleensä vain niistä näistä, eikä todellakaan elämän kipeimmistä asiosta.
Tsemppiä ja keväisiä ajatuksia!
Joo se on hassua miten helposti sellaiset vain "tutut" kyselee asioista. Mutta ehkä niitä lapsi-kysymyksiä ei ole tarkoitustaan ottaa niin vakavasti, vaan todeta vain että "joo kyllä ne lapset on suunnitteilla". Eihän muihinkaan kysymyksiin aina vastata aivan totuuden mukaisesti vaan totuutta hieman kaunistellaan. Mutta mä en koekkaan lapsettomuutta hirveän kipeänä asiana (ainakiin vielä) vaan se vain on osa mun elämää.
Poista