Tyytyväinen

Juuri tällä hetkellä olen tyytyväinen elämään. Onnellinen. Positiivinen mieli on ollut valloillaan jo muutaman viikon.

Miksi? Tekeekö sen meidän ihana uusi asunto, joka on aikalailla täydellinen. Vai tekeekö sen kevät? Vai se, että olen tosissani löytänyt liikunnan riemun pitkän tauon jälkeen. Nykyään oikein hihkun jumppiin ja juoksulenkeille.

Vai tekeekö sen oivallus, että ei muidenkaan elämä ole oikeasti helppoa. Jotenkin tuntuu, että olen vasta viime aikoina tajunnut, että me ei olla ainoita joilla on elämässä vaikeuksia. Tottakai, mä olen aina tiennyt sen. Mutta, viime aikoina on tullut ilmi kavereilta pettäviä poikaystäviä, tuulimunaraskauksi, vakavia sairauksia, läheisten sairauksia ja muuta ikävää. Asioita jotka saavat miettimään, että miten ihmiset jaksavat elää niinkin normaalia elämää vaikeina aikoina.

Tajusin, että tällä hetkellä mun elämän ainoa ikävä asia oon lapsettomuus. Voin olla kiitollinen ihanista perheenjäseistä, kavereista ja ystävistä, avomiehestä, koirasta, kämpästä ja mikä tärkeintä tervedestä.

Edessä on ihana kesä, mahtavia bileitä, loppukesästä matka lämpöön. Voin siis olla varsin tyytyväinen elämääni.
(Toivottavasti tämä olotila ja positiivisyys pysyvät pitkään päällä).