Tänään se sitten oli, munatorvien (mun kohdalla tosin munatorven) aukiolotutkimus. Olin ajatellut, etten lue mitään juttuja siitä, jottei rupea jännittämään. Luinpa kuitenkin eilen, ja vähän sinne meno jännitti.
Käynti alkoi taas ilmottautumisella, sen jälkeen nätti sairaanhoitaja haki meidät huoneeseen (mä oon toistaiseksi nähnyt Nkl:lla pelkkiä nättejä hoitajia, onko niillä naamaraja??). Lääkäri oli eri, kuin viime kerralla, mutta se ei kyllä haitannut. Tutkimus jännitti. Eniten sen takia, että viime kesänä makasin samanlaisella pöydällä älyttömissä kivuissa. Pelkäsin kipua, koska se oli niin vahvasti mielessä. Sattuihan se tutkimus, ei kylläkään paljoa. Se sattui saman verran, kuin kovat menkkakivut. Kipu meni kuitenkin nopeasti ohi. Vähän on maha kipeänä vielä.
Munatorvi oli auki, kaikki näytti hyvältä ja siistiltä, normaalilta. Verikokeiden tulokset olivat kunnossa. Miehen näytekkin oli hyvä (yli 100milj./ml). Eli kaikki kunnossa, mitään estettä raskautumiselle ei pitäisi olla. Terolutitkin saan lopettaa, jatkan niitä vain jos kierto venyy yli 35 päivään.
"Lähtekää kotiin ja yrittäkää vielä puoli vuotta. Jos ei onnistu, soitelkaa." Vaikka olinkin osannut odottaa tätä, tuntuu se silti pahalta. Hyvältä tuntui kuulla kaiken olevan kunnossa. Pahalta, se että 6 kk vielä yritysta ilman apuja. Mä olen ihan varma, ettei lähi kuukaudet tuo meille mitään. Puoli vuotta vielä pettymyksiä.
Hyvänä puolena on se, että ehdin nyt seuraavan puolen vuoden aikana hoitaa kaikki koulujutut kuntoon. Stressaan vain niistä seuraavat kuukaudet. Kohta on joulu, ja joulusta on enää 4 kuukautta ja sitten saa soitella uutta aikaa. Ja saadaanpahan jatkaa yritystä, se kun on kuitenkin kivaa puuhaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti