Ja taas se tuli, kp 1. Vaikka olinkin varautunut asiaan, tuntuu se silti pahalta. Lasta on yritetty jo 16 kuukautta, 16 pitkää kuukautta. Yrityskiertoja tähän on mahtunut 13. Ties kuinka monta niitä on edessä päin.
Tänään on ollut kovat kivut, niinkuin aina menkkojen ekoina päivinä. Tuntuu, että tämä kipukin on vittuilua. Olisi edes vähän helpompi kestää menkat, jos ei tarvitsisi popsia särkylääkkeitä ja herätä yölläkin kipuun.
Tekisi vain mieli käpertyä sohvan nurkkaan syömään suklaata.
Huomenna pitäisi soittaa hormonipolille, toivottavasti Miehen tulokset olisi tulleet (silloin saataisiin ehkä aukkari jo tähän kiertoon).
Tästä kierrosta en aio testailla ovista, todennäköisesti munasolu kehittyy vasemmalle puolella. Ja koska sieltä puuttuu se munajohdin en jaksa uskoa, että se pienenpieni solu sieltä löytäisi perille. En siltikään, vaikka lääkäri sanoin sen olevan mahdollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti