Tämä aamu alkoi sitten vähän ikävämmin, olin vuotanut muutaman tipan verta ja vatsakin on hieman oudon tuntuinen. Tässä vaiheessa kiertoa ei pitäisi verta tulla, pelästyin, viime kesänä kohdun ulkoinen alkoi oireilemaan juuri samoin.
Onneksi kotoa löytyi yksi viikkonäytöllinen raskaustesti. Lopputulos "Raskaana 1-2 viikkoa". Enempää en olisi voinut pettyä, sen kerran kun nega olisi ollut ihana saada. Raskaana, ja ihan väärillä viikoilla.
Ei muuta kuin soittoa naistentautien poliklinikalle, että ottavatko sinne ilman lähetettä. Onneksi ottivat, muuten olisin joutunut hakemaan toiselta puolelta kaupunkia lähetteen. Nyt pääsin suoraan ajamaan kättärille.
Ensin juttelu hoitajan kanssa, sitten verikoe ja lääkärin odottelua. Verikokeessa näkyi raskaushormonia. Ultraasa taas ei näkynyt mitään muuta, kuin eilen tapahtunut ovulaatia. Eli "oikeasti" raskaana en voi olla.
Nyt sitten seurataan. Tiistaina uusinta verikoe ja jos hormoniarvo nousee tutkitaan lisää. Toivotaan tietenkin, että se tulisi ittestään pois lähipäivinä, eikä jouduttaisi leikkaukseen niin kuin viimeksi.
Olo on aivan kamala, eilinen hyvä ja toiveikas mieli on poissa. Mieli on muuttunut kamalaksi. Itkettää. Tekisi mieli huutaa ja hakata tyynyä. Miksi meille? Miksi taas? Miksi?
Polilla vieressäni istui nainen, jolla epäiltiin kanssa ku:ta, kuinka paljon toivonkaan ettei hän tällähetkellä koe samaa kuin minä. Toivottavasti hänellä on kaikki kunnossa. Tätä ei toivoisi kenellekkään. Olo on niin kamala, voiko näin pahalta edes tuntua? En edes vielä tiedä, kuinka kauan tämä tilanne kestää. Onko tämä ohi muutamassa päivässä, vai käykö kaikki taas huonosti niinkuin viimeksi.
Pelottaa, viimekertainen kipu on vielä mielessä. Huomenna pitäisi jaksaa mennä työharjoitteluun ja vielä illalla tenttiinkin. Elämän on jatkuttava, mutta haluan raskauden ensin pois. Ennen kuin syy raskaushormonin nousulle löytyy ollaan epätietoisuudessa. Menetänkö toisenkin johtimen, koenko kaikki ne kivut uudelleen.
Ja se kamalin asia, meille ei tosiaankaan tule sitä kesävauvaa. Ei vaikka vauvan alku sisälläni onkin.
Voi ei :( Jaksamisia, toivottavasti tilasi selkiytyy nopeasti. En voi edes kuvitella, kuinka pahalle tuollainen tilanne tuntuu.
VastaaPoistaKiitos, koitetaan jaksaa <3 Vaikka vaikealta se tuntuukin.
VastaaPoista