Coping-keinot

Alkuun raskautumisen yritys on helppoa, jätetään ehkäisy pois ja annetaan lapsen tulla. Siinä vaiheessa, kun kuukaudet kuluvat eikä lasta kuulu, alkaa mieleen hiipiä erilaisia ajatuksia. Omalla kohdalla ensimmäiset 6-7 kk menivät nopeasti ja helposti, sitten alkoivat ajatukset muuttua. Tuli tunne, että mikä ihme tässä kestää, miksi tämä on minulle niin vaikeaa. Aloin kehitellä keinoja käsitellä näitä ajatuksia. Tänä syksynä koulussa on käsitelty paljon mieltä ja erillaisia mielenhallintakeinoja (syvennyn siis psykiatriseenhoitotyöhön). Tässä on tullut mietittyä omia keinoja ja voimavaroja käsitellä lapsen kaipuuta. Se miten hyvin olen onnistunut, onkin sitten toinen juttu. Tänään kun  katsottiin koulussa videota, missä oli vähän vajaa vuoden ikäinen söpöliini, niin kyyneleethän siinä tuli silmiin. Onneksi ei kukaan huomannut...

Käsittelykeinoista tärkein on ollut puhuminen. Lapsen yrittämisestä kerroin melkein heti ystäville. Pikkuhiljaa puhuminen siirtyi siihen että, minua alkaa pelottaa, kun lasta ei kuulu. Kohdunulkoisen jälkeen puhuminen sai uuden sävyn. Kokemus oli aika karu, joudun kiireelliseen leikkaukseen vuodettuani yli litran verta ja olin todella kipeä. Se että olen saanut puhua asioista ystäville, on auttanut minua käsittelemään asiaa. Mulla on aina ollut kova tarve puhua ja jos olisin salannut raskauden yrittämisen ja kaikki siihen liittyvät tunteet olisi viime kuukaudet varmaankin olleet paljon paljon rankempia.
Välillä tosin puhuminen (ja siinä samalla itsensä terapioiminen) menee kyllä vähän yli. Olin muutama viikko sitten bileissä ja juttelin naisen kanssa, jonka olin ehkä tavannut kerran aiemmin. Siinä sitten boolin ja valkkarin saattelemana puhe kääntyi jotenkin lapsiin ja lopulta vuodatin koko oman kuvion tälle. Seuraavana aamuna sitten olikin krapulan lisäksi pienoinen hävetys päällä. Tosin sain kyllä häneltä paljon myötätuntoa ja sympatiaa ;)

Tiedon saaminen ja vertaistuki on auttanut mua myös paljon. Viime kuukausina on tullut luettua tosi paljon nettikeskusteluja ja juttuja/artikkeleita aiheesta. Tiedon saaminen samalla auttaa, mutta myös lisää pelkoja. Sh opiskelijana olen tottunut  etsimään tietoa sairauksista ja miettimään mikä lähde on luotettava, tästä taidosta ainakin on ollut hyötyä!

Uutena mielenrauhoituskeinona on tullut liikkuminen, ostin oikeat juoksukengät ja olen yrittänyt tietoisesti siirtää lapsettomuusasiat mielestä juoksemisen avulla. Kuulokkeet korviin, poppi soimaan ja lenkille siis!

    

Tässä vielä kuva uusista kengistä!