Viikko alkoikin sitten vähemmän mukavasti, menkoilla. Koulupäivän aiheet eivät ainakaan piristäneet oloa. Katsottiin tunnilla tämä ensi- ja turvakotien video: video
Koulussa on paljon puhuttu lasten kaltoinkohtelusta ja muista ongelmista. Tänään oli kuitenkin jotenkin sellainen olo, että "miksi noi saa huonoihin oloihin lapsia, mutta mä en saa vaikka puitteet ois kunnossa". Tuntuu niin epäreilulta, tekisi vain mieli polkea jalkaa ja huutaa. Mä haluan lapsen, mulla on kaikki edellytykset antaa lapselle hyvä ja turvallinen lapsuus. Silti mä en saa, mutta narkkarit ja lasten pahoinpitelijät saa. Miksi?
Ärsyttää ja raivostuttaa. Kiukuttaa. Kiukku ja raivo on toisaalta hyviä tunteita, ne ei lamaa toisin kuin masennus. Ja kyllä mä uskon, että huonommillakin lähtökohdilla voi tulla ihan hyväksi äidiksi, se vaan vaatii oikeasti paljon halua ja työtä. Tällä hetkellä en kyllä pystyis työskentelemään tollasissa paikoissa, vaikka aikaisemmin olenkin pitänyt niitä mielenkiintoisina paikkoina.
Tämä samainen asia jaksaa aina välillä kiukuttaa itseänikin. Työskentelen terveydenhoitoalalla ja näen päivittäin monenlaista vanhempaa. Ihmiset eivät tahdo nähdä vanhemmuutta etuoikeutena mikä heille on suotu. Hyvin epäreilulta tuntuu myös perheet, joihin syntyy kymmenkunta lasta ja lapset jäävät vaille kunnollista huolenpitoa. Monesti mielessä liikkuu "miksi joku saa kymmenen, enkä minä ainuttakaan.".
VastaaPoistaJep, tutuulta kuullostaa:( Tällä alalla näkee paljon, ja valitettavan usein ikäviä asioita, ne hyvät ihmiset kun eivät usein ole niin paljoa tekemisissä terveydenhuollon kanssa.
VastaaPoista