Syksyn saapuminen masentaa, kesäihminen kun olen. Tästä on kuitenkin tulossa (toivottavasti) niin jännä syksy ja talvi, että kesä on kohta taas täällä! Tarkoitus olisi talven aikana valmistua vihdoinkin sairaanhoitajaksi, nyt syksyllä on viimeinen harkka ja syventävät kurssit. Ja keväälle jää vain muutamia tenttejä ja yksittäisiä tunteja. Viritellä lenkkeilyharrastusta pitkän tauon jälkeen. Sekä tietenkin aloitella lapsettomushoidot, siis jos kaikki menee hyvin.
Viimeinen "oikea" lukuvuosi tuo tullessaan viimeiset opiskelijabileet kavereiden kanssa. Ja koska täytyy etsiä hyviä syitä lapsettomuudesta, ajattelen, että nyt voi vielä juhlia kunnolla ja nauttia täysillä nuoruudesta.
Monen mielestä elän varmaan aika mukavaaa elämää ja totta onkin, että mulla on paljon asioita joista olla kiitollinen. Mulla on rakastava avomies, hyvä suhde perheeseen ja olen saanut kasvaa Helsingin esikaupunkialueella hyvin turvattun ja onnellisen lapsuuden. Asun ihanassa itse repatussa ja sisustetussa kämpässä. Olen valmistumassa ammattiin, jossa ei tarvitse ikinä olla työttömänä. Opiskelujen ohessa käyn töissä mukavassa työpaikassa. Mulla on ihania ystäviä. Ja minulla on maailman ihanin koira. MUTTA, ja se on iso mutta, jotain puuttuu ja se jotain on oma pieni nyytti. Olen aina ollut lapsirakas, lapsenvahtina aloitin naapurin lapsille 12-vuotiaana ja jatkoin sitä siihen asti, että rupesin tekemään hoitoalan töitä.
Koska lapsen yritys on kestänyt yli vuoden kärsitään miehen kanssa ihan "virallisesti" lapsettomuudesta, asian kanssa on ollut vaikea elää. Nykyään tuntuu, että elämä pyörii kuukautiskierron ympärillä, milloin menkat loppuu, koska voi tehdä ovulaatiotestejä ja koska on otollinen aika yrittää raskautumista ja koska taas voi alkaa jännäämään onko onnistunut. Ku:n jälkeen heinäkuussa saatiin sairaalasta lähete lapsettomuuspolille ja nyt sitten jännityksellä odotellaan Miehen kanssa aikaa.
Tämä tällä kertaa. Ainiin, ja se tärkein asia lapsettomuusblogissa nyt eletään kiertopäivää 26 ja menkkoja odottelen viikonloppuna alkavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti