Niin kun mä päätin, että tässä kierrossa en testailisi. En sitten ollenkaan. Tarkoitus oli antaa mennä vaan, mutta jotenkin sorruin tässä taas pissitikkuihin. Aloitin testaamisen toissapäivänä (kp 13), silloin ja eilen oli negaa. Tänä aamuna testi näyttikin sitten ovulaatioita.
Tosin mulla tulee viivatikkuihin aina melko vahva viiva, mutta tämän aamunen näytti aika tummalta. Ehkä.
Mies oli jo ehtinyt lähteä kouluun ja mulla on iltavuoro. Eli jos, se nyt olisi ovulaatio, ehtisi sitä hyödyntää vasta 12 tunnin päästä. Ja mitä, jos se onkin silloin jo myöhäistä!? Ainiin, olihan meillä eilen. Ja perjantaina. Mutta, paniikki iskee silti. Teenkö tarpeeksi asian eteen. Mieli teki soittaa Mies kotiin, mutta se olisi taatusti nauranut ja käskenyt lopettaa hätäilyn. Ja oikeassahan se olisi. Testit ei siis ainakaan mulla vähennä stressin määrää. Päinvastoin, rupean stressaamaan ihan turhia.
Niin ja voihan se ovulaatio olla vasta huomennakin, ne viivatikut kun on omalla kohdallani monitulkintaisia. Ja toisaalta, jos munasolu olisi irronnut vasemmalta puolelta, on sen hedelmöittymisen todennäköisyys aika pieni (multahan poistettiin vasen munatorvi kesällä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti